Onnettomia leikkejä

"Hymyilen, vaikka murenen"'
Runosta Satutuntien tytär

Leikitäänkö onnellisia? on runokirjani ensimmäinen luku. Luvun runojen puhujat ovat todella tyytymättömiä ja he suhtautuvat elämään epäilevästi ja toivottomasti. Toisaalta he myös roikkuvat tilanteissa ja tunteissa, jotka eivät vie heitä parempiin vaiheisiin. Yhdellä adjektiivilla kuvailisin puhujia lohduttomiksi.

Toivottamassa tilanteessa roikkumista heijastavat runoista ehkä eniten eräänlainen kirjani nimikkoruno Satutuntien tytär ja loskaista suurkaupungin iltapäivää kuvaileva Riudus. Satutuntien tytär kohtaa entisen rakkaansa eron jälkeen, ja hymyileminenkin satuttaa tilanteessa hänen jännittyneitä kasvolihaksiaan. Entinen rakastettu katselee häntä ...jo nyt kuin ystävää/ kaipuun rippeet elämälle syöttäneenä. Riuduksen puhuja puolestaan suorastaan tuntee kädessään köyden, jonka hänen tämänhetkinen rakastettunsa on symbolisesti sitonut hänen käteensä. Runossa vilahtaa yksinäinen Hello Kitty -ilmapallo, jonka tosiaan näin vuosia sitten Helsingin rautatieaseman katossa.

Luvun runot heijastelevat toivottamassa tunnetilassa tai tilanteessa vellomisen lisäksi vuorovaikutuksen epätasaisuuksia. Riuduksen puhuja toteaa, että suhteen toista osapuolta ... naurattaa,/ kun minua ahdistaa. Puhuteltava hellii häntä, eikä kuitenkaan pidä lupauksiaan. Kokonaan puolestaan kertoo yksipuolisesta läheisyydestä, jossa puhuja kokee olevansa nukke, jonka vieressä on ihminen. Hän tuntee toisen ihon läpi verisuonia ja muistaa, ettei ...ole koskaan pitänyt verestä. Toisen lähellä ei ole hyvä olla.

Kasvot-runossa puhuteltava on koskettanut puhujaa, vaikka puhuja ei koe olleensa tilanteessa läsnä. Hän on kaupungissa, jossa on kasvottomia kahviloita ja jossa asui kerran/ Ihminen. Puhuja ei ole valmis uuteen alkuun. En ole varma, onko Ihminen hän itse vai joku muu. "Loppu" puolestaan on runo, jonka koen kuvaavaan samaa teemaa kuin Sannin Vahinko-kappale. Sanni tosin sanoi edellisessä Vain elämää -jaksossa, että hänen mielestään Vahinko ei edes kerro seksistä. Minun "Loppu"-runoni taitaa sen sijaan olla eroottisin tekstini. Se on syntynyt pari vuotta ennen kuin olen Sannin kappaleen kuullut. Minun runossani puhuja on antanut "testailla itseään" jo paljon ja tilannetta on edennyt ehkä parisuhde tai ainakin toive sellaisesta. Runon puhuja roikkuu nyt epämääräisessä suhteessa, jossa ei ole toivoa tulevasta. Hän hakeutuu toisen lähelle, jotta voi henkäistä tunteensa tämän kasvoille edes joskus. Puhuja haluaa unohtaa erosurunsa ja niin ilmeisesti puhuteltavakin, eivätkä he katkaise katkeransuloista tilannetta. Samaan aikaan puhuja toivoo, että vääristynyt ja pitkittynyt satu päättyisi ja joku muu sanoisi hänen puolestaan sen pituinen se - ihan niin kuin lapsena.

Luvun puhujat kokevat olevansa elämän sylissä varsin rusennettuja ja voimattomia vaikuttamaan tapahtumiin. Luvun nimikkorunossa puhuja seuraa voimattomana läheisestään, joka elää lasinsirujen ja rapakon keskellä eikä saa tarvitsemaansa myötätuntoa, mutta kieltää sen. Olen ajatellut puhuteltavan lapseksi, mutta se ei oikeastaan ole välttämätön tulkinta. Periaatteessa aikuinenkin voisi unohtua kevätilman keijujen ja lumienkeleiden maailmaan. Ole minulle turva on puolestaan runo, jonka puhuja haluaisi luottaa tilanteeseensa, mutta ei osaa. Hänen tunteensa taistelevat samalla, kun puhuteltava on tyyni ja puhaltaa hänen kehoonsa lempeitä eteläisen tuulen kuiskauksia. Puhuja on itselleen ankara ja toivoo, että puhuteltava rankaisisi häntä tappavista ajatuksista. Toivo rakkauden jatkuvuudesta ei tunnu riittävän puhujalle. Toisaalta hän on vihainen itselleen, kun ei jaksa toivoa.

"Leikitäänkö onnellisia?" on luku, jonka puhujille onnellisuus on nimenomaan leikkiä. He eivät kykene päästämään irti pelosta, vanhasta tai ihmissuhteesta, jonka mitat eivät riitä. Puhujat ovat kovin onnettomia, joskin
Ole minulle turva voisi periaatteessa johtaa myös onnellisempaan tilanteeseen, jos puhuja oppisia luottamaan puhuteltavaan. Luvun runot ovat suurimmaksi osaksi omasta elämästäni, sillä romanttisesta rakkaudesta on mielestäni helpointa kirjoittaa omien tunteiden pohjalta. Aika kovaa hintaa näistä runoista on valitettavasti saanut maksaa, mutta runot ovat myös kantaneet minua ja auttaneet jäsentämään myllerryksiä.

Sen pituinen se?

Ks.

Kokkola, Tiia 2017. Satutuntien dialogeja ( Books on Demand)

https://www.bod.fi/kirja/tiia-kokkola/satutuntien-dialogeja/9789523393707.html, s. 11-18.

Sanni 2016. Vahinko. Albumilta Sanni, Warner Music Finland.